Pari juttua vielä. Asun siis talossa jossa kanssani asuu nainen ja kaksi muuta miestä. Nainen on vaimoni mutta miehet eivät ole poikiani. Ainakaan papereissa. Käytännössä kyllä. Lukuun ottamatta kahta viikonloppua kuukaudessa. Silloin ne ovat papereihin kirjatun isänsä luona. Kyseinen isä on hullu.
Paras ystäväni asuu Amerikassa. Muista ystävistäni yksi on esimieheni, toinen pahin kilpailijani, kaksi on vaimoni veljiä, yksi tekee pientä huumekauppaa ja yksi etsii itseään. Viimeisin on nyt löytänyt uuden uran. Hän työskentelee stuerttina. Aiemmin hän kokeili matkaoppaan ja kukkakauppiaan töitä. Kaikesta huolimatta hän on hetero.
Vaimoni puolestaan on lukuaddikti joka kuulemma voi keskittyä keskusteluun kanssani samalla kun lukee. Kirjaa. Lehtiä. Mainoksia. Esitteitä. Tai muun lukemisen puuttuessa vaikka muropaketin tuoteselostetta. Jos mitään luettavaa ei ole, hän kirjoittaa. Sitä hän itse asiassa tekee työkseenkin.
Olen vaimoni sielunkumppani. Näin hän sano. Silti kun tilanteet menevät tiukaksi hän kysyy henkistä tukea ex-ex-ex-ex-poikaystävältään joka on vähintään puolet vuodesta jossain aurinkoisessa paikassa makaileva sekakäyttäjähippi joka on kai sitten löytänut jonkun ihme elämäntotuuden siitä sienikeitostaan. Vaimoni kutsuu häntä guruksi. Minä kutsun häntä sekakäyttäjähipiksi. En kuitenkaan vaimoni kuullen. Vaimonikin on vähän hippi. Vaikka hänellä onki kokoomuksen puoluekirja. Ja hän tykkää ajella city-maasturilla. Se ei ole edes biokäyttöinen kuten Tarja Cronbergin.
1 kommentti:
Oi että hyvä blogi! Luin koko jutun ja nautin. Ehkä vähän väärin sanoa just noilla sanoilla mutta... kun ajattelet ja kirjoitat selkeästi, niin nauttiihan siitä.
Jumantsukka, ajatteleva ja tunteva miesihminen joka kirjottaa...
Lähetä kommentti