Kuten profiilissa jo kerroin, olen kohta aikuinen mies joka ei ole oikein selvillä siitä kuka tätä elämä ohjaa. Nuorempana sitä oli tietysti varma siitä että itsehän sitä tietysti jokainen omaa elämäänsä ohjailee.
Iän myötä sitä on huomannut olevansa riippuvainen niin monista muista ihmisistä, tekijöistä ja asioista että välillä tuntuu siltä että sitä olisikin vain onnekas aitiopaikan katselija omassa elämässä. Vaikutusmahdollisuudet ovat samat kuin Idols –tekstiviestiäänestyksessä yksittäisellä äänestäjällä jolla on vielä 20 euron saldoraja. 100 viestiä ei auta Annaa voittajaksi jos niitä kaikilta muilta tulee Arille 140 000.
Ne kaikki muut 140 000 viestittäjää ovat tietysti vaimo, lapset, vanhemmat, työnantaja, esimies, alaiset, kollegat, tulospalkkauksen perustana olevat tavoitteet, pankinjohtaja, appivanhemmat, ystävät, sukulaiset, naapurit, golfkaverit, autokauppias, peili…
Venyminen, se on samalla mahdotonta että myös välttämätöntä. Kuinka olla samalla johdonmukainen ja joustava. Ei saatana. Kuinka olla samalla hyvä aviomies ja hyvä työntekijä. Kuinka varmistaa ahkeruudella etenemismahdollisuudet uudessa työpaikassa ja samalla antaa vaimolle riittävästi aikaa itsensä toteuttamiseen tulemalla kotiin aikaisin tekemään lapsille ruokaa ja ajamaan nurmikko (ei onneksi nurmikkoa ihan vielä)
Kun nyt joku selkeästi kertois mitä pitää tehdä niin kyllä mä tekisin.
Tossa se isoin juttu taisikin olla. Kun pitää aina miellyttää niin hirveästi. Siis kaikkia. Kun vaan keksisikin sen että ei tarvitsekaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti